La Garnacha Salvaje - uusi vuosikerta yllättää

Tämä oli kolmas kerta, kun maistoin tätä pohjoisespanjalaista viiniä. Koska kokemuksiakin oli kolme täysin erilaista, tämä on tarina mm. vuosikerroista.



Vuosikertojen välillä on eroja


Itse törmäsin tähän viiniin 2013 alussa, kun maistelimme useampia viinejä pitkän kaavan mukaan järjestetyn illallismenun yhteydessä. Viinin jyrkkäsävyinen etiketti totta vie herätti huomion ja ei jättänyt epäilyksiä viinin juurevuudesta. Vaikutelma oli silloin keskinkertainen ja tarkemmat vaikutelmat hukkuivat muiden viinien varjoon ja melkein unohtuivat. Viiniä oli kuitenkin noteerattu monissa arvioissa ja kaipasi uusintatestiä.

Vuoden 2016 keväällä päätin vihdoin tarttua toimeen ja maistaa viinin huolella. Odotukset olivat korkealla, mutta pudotus oli tyrmäävä. Viini ei tuoksun perusteella ollut tyypillisen korkkivikainen, mutta jotain hämärää siinä tuntui olevan. Ajattelin sen olevan kunnossa, mutta tyyliltään outo. Maku oli rustiikki ja etenkin maanläheinen. Näin jälkeenpäin ajatellen kyse saattoi olla vikaantuneesta viinistä. Se kyllä tiedetään, että tämän viinin osalta arviot vaihtelevat suuresti muuallakin, joten variaatiota oli eri vuosikerroissa odotettavissa.

Kun uusi vuosikerta 2015 tuli myyntiin tämän vuoden alkupuolella, halusin keskinkertaisesta ja oudostakin kokemuksesta huolimatta vielä antaa viinille mahdollisuuden. Niinhän siinä kävi, että vuosikerta 2015 räjäytti totaalisesti alitajunnan. Voiko kyse olla samasta viinistä? Keskinkertaisuus muuttui todella hyväksi ja turhan jyrkkä juurevuus tyylikkyydeksi. La Garnacha Salvaje on parantanut laatuaan roimasti, mutta säilyttänyt silti alkuperäisen luonteensa.

Vuosikerta 2015 on laatuviini pienellä rahalla


La Garnacha Salvaje del Moncayo 2015 maksaa vain noin kympin, mutta on todella tasapainoinen ja kiinnostava kokonaisuus. Nyt ei ole epäilystäkään, etteikö kyse olisi hyvästä viinistä.

Viinin värisävy on punainen ja puoliksi läpinäkyvä; se tuo mieleen pinot noirin tai nebbiolon. Tuoksu on miellyttävä, täynnä runsasta marjaisuutta ja hedelmää. Alkoholikin kutittaa nenässä.

Keskitäyteläinen marjainen maku esittelee pääasiassa punaisemmat marjat, kuten vadelman ja mansikan. Toinen puoli mausta on tummempaa marjaa, kuten mustaherukkaa, ja kirsikkaa. Makua siivittää raikas veden kielelle nostattava ja poskissakin tuntuva mehumaisen makea hapokkuus. Tämä ei kuitenkaan tee viinistä erityisen hilloista. Tanniinit eivät ole purevat, mutta kuitenkin yllättävän ryhdikkäät ja kuivattavat hilloisen mehukkuuden juuri sopivalla tavalla. Myös puumaisen ja nahkaisen tammiaromin huomaa, mikä tekee viinistä kivasti kompleksisen.

Jälkimaku on tyylikkään maanläheinen ja mausteinen. Multaisuuskin tulee mieleen, mutta tässä vuosikerrassa se on pidetty taustalla.

Garnchasta tehdyt viinit ovat useinkin aliarvostettuja, yksinkertaisia perusviinejä, mutta nyt rypäleestä on saatu rakennetta ja tyylikkyyttä irti.

Tässä on viini, jossa pääset laatuviinin makuun pienellä rahalla. Kokonaisuus on hedelmäinen, tasapainoinen ja miellyttävä. Toivottavasti viini säilyttää laadukkuuden myös tulevissa vuosikerroissa.

Ominaisuuksia riittää myös ruokaviiniksi: tätä voi ajatella grilliviiniksi tai pääsiäisenä perusviiniksi yrttisille lammasruoille.



4 tähteä. Tasapainoinen kokonaisuus.



Kuvat: Viinikartta ja Alko

Kommentit

Suositut tekstit