Kun Libanonin ikoninen viini Musar ei osu eikä uppoa

Kulttiviinin maineeseen noussut Musar puhuttaa aina ja sen uskollinen seuraajajoukko on suuri. Talon viineistä punaviini on tunnetumpi ja olimmekin täpinöissämme, kun avasimme ensimmäistä kertaa valkoisen Musarin.


Chateau Musar White on vaikeasti lähestyttävä viini

Voi herättää kysymyksiä, miten Libanonista voi tulla koko maailman tuntemia ikonisia viinejä. Vastaus on helppo, sillä onhan Lähi-idässä tehty viiniä jo raamatullisista ajoista lähtien. Alue onkin maailman vanhimpia, missä viiniä on tehty.

Pitkän perinteen lisäksi Musar tulee hedelmällisestä Bekaan laaksosta, joka on tunnettu Lähi-idän maanviljelyksen keskuksena jo satoja vuosia. Olosuhteet ovat siis otolliset.

Kun tähän lisätään Hocharin suvun kunnianhimo ja Ranskasta saatu koulutus, ihmetteleviin kysymyksiin on saatu vastaus.

Gaston Hochar perusti Musarin viinitilan jo 1930, jolloin maa oli Ranskan mandaattialueena. Viinit herättivät huomiota alueella vaikuttavien upseerien joukossa ja ranskalaisista yhteyksistä osoittautui olevan muutakin hyötyä. Gastonin vanhin poika Serge Hochar hankkikin viinikoulutuksensa Bordeaux'n yliopistosta ja päätti tehdä maailman parasta viiniä, kun hänestä tuli talon pääviinintekijä 1959.

Serge kehitti viinejään kahden vuosikymmenen ajan kunnes alkoi saada kansainvälistä tunnustusta. Hänet on palkittu viinintekijänä ja Musarin punaviinin maine on sittemmin kasvanut legendaarisiin mittoihin.

Samaan aikaan, kun Musarin viinien maine kasvoi, sisällissota repi maata rikki vuosina 1975 - 1990, mikä aiheutti myös viinitilalle vaaratilanteita ja suuria haasteita. Musarin kehittäjä Serge Hochar kuoli uimaonnettomuudessa Meksikossa 2014 ja hänen poikansa jatkavat Musarin johdossa.

Musarin viinit ovat jo syntyessään olleet aikaansa edellä, sillä niitä voi hyvällä syyllä pitää naturaaleina viineinä, vaikka koko termiä ei ollut edes olemassa, kun Musarin tyyli luotiin. Luonnonmukaisuus, käsityöläisyys ja sulfiittien minimointi ovat tärkeässä asemassa.

Viineihin ei myöskään lisätä hiivaa, sillä Musarin viinit on tehty luonnonmukaisesti villihiivoilla, jotka ovat olemassa viinitilalla ja kasvavat kaikkialla. Tästä on hyötyä sekä haittaa. Haittapuoli on epävarma lopputulos. Jokainen vuosikerta on erilainen ja joskus on käynyt niin, ettei laatu ole kelvannut myytäväksi. Parhaimmillaan Musar on kuitenkin täysin ainutlaatuinen viini maailmassa. Musarin viinien esikuvia voi löytyä esimerkiksi Bordeaux'sta, mutta täysin uniikista tyylistä on silti kyse.

Chateau Musar White on tehty paikallisista rypäleistä Obaideh ja Merwah, jotka ovat sukua Chardonnaylle ja Sémillonille. On erikoista huomata, että Alkon sulfiitittomat viinit ovat rajallisen säilyvyyden viinejä ja monesti uskotaan, etteivät naturaalit viinit ikäänny hyvin. Musar on jo vuosikymmenten ajan osoittanut muuta. Nämä täysin luonnonmukaiset vähäsulfiittiset naturaalit viinit voivat kypsyä ja kehittyä parhaimmillaan vuosikymmeniä.

Nyt lasissamme oli valkoista Musaria kymmenen vuoden takaa. Se on pitkä aika valkoviinille, mutta Musarille ei mitään. Viini kypsyi 9 kuukautta ranskalaisessa tammessa ja vielä kuusi vuotta pullossa ennen kaupan hyllylle pääsyä.

Musar Whiten sävy on kullankeltainen.

Se tuoksuu selvästi ikääntyneelle. Viini on kuiva, mutta siinä on makeahko tuoksu, jossa on omenaa, hunajaa, konjakkia, pihkaa ja kevyesti parfyymia.

Musar White suositellaan nautittavaksi 15-asteisena, mikä on valkoviinille poikkeuksellisen lämmin. Suositus johtuu viinin maun todella tymäkästä luonteesta, joka sietää hyvin lämpöä.

Suutuntuma on todella täyteläinen, runsas, mineraalinen ja kuiva. Maussa on pitkään kypsynyttä omenaa, omenankotaa, mehiläisvahaa ja hunajaa. Maun keskiosassa maistuu sitrushedelmäinen hapokkuus melko raikkaalla tavalla, joten pelkästään "ylikypsästä" makumaailmasta ei ole kyse.

Maku on myös vahvan tamminen, kuten monissa Burgundin chardonnay-viineissä. Hetken maistelun jälkeen mausta alkaa paljastua uusiakin piirteitä, appelsiiniä, säilöttyä luomusitruunaa ja mantelia.

Musar White ei ole tavallinen valkoviini. Siitä tulee mieleen jälkiruokaviini (mutta kuivana) tai calvados. Tyylillisesti ajatukset menevät kyllä Ranskaan, Bordeaux'iin ja Normandiaan.

Valkoinen Musar on vaikeasti kategorisoitavissa, mikä tekee siitä toki uniikin. Samalla se on kuitenkin vaikeasti lähestyttävä viini ja sille on haastavaa keksiä käyttötarkoitusta.

Vahva maku ei ole erityisen sosiaalinen ja viini huutaa ruokaa. Sitä suositellaankin hienoille ranskalaisille ruuille, kuten foie grasille, pateelle, ankalle ja merenherkuille. Huomasin kyllä, että viini muuttui helpommaksi ruuan seurassa, mutta monenkirjavan kypsyneen makumaailman vuoksi sille on vaikea löytää täydellistä ruokaparia.

Mielestäni Musar Whiten maku on turhan vahva, liköörimäinen ja jopa calvadosmainen. Se sopisi jälkiruokaviiniksi, jos se olisi makeampi, mutta täysin kuivana se ei oikein mene siihenkään kategoriaan.

Musar White on todella mielenkiintoinen viini ja maistelin sitä suurella hartaudella. Pidin viinin tyyliä todella uniikkina, mutta samaan aikaan mietin pidinkö siitä. Halusin pitää, mutta päädyin siihen, että ei osu, eikä uppoa. Minun oli todella vaikea muodostaa käsitystä viinin ideasta, mikä laski pisteitä kohdallani.

Viinin konsepti tuntuu olevan vähän hukassa. Jos tarkoitus on ollut vain tehdä omalaatuinen viini, siinä on kyllä täydellisesti onnistuttu. Kaikki kunnia sille. Mitään vastaavaa ei ole nimittäin tullut aiemmin vastaan. Tämän ensimmäisen pullon jälkeen joudun kuitenkin miettimään, haluanko oikeasti maistaa toista pulloa koskaan. Musarin tyyliin seuraava vuosikerta voi kuitenkin olla jotain aivan muuta.

Chateau Musar White 2009 (39,90€), 3,5/5 tähteä


Kuva: Viinikartta.fi

Kommentit

Suositut postaukset