tiistai 9. huhtikuuta 2013

Tarapacá Santa Cecilia Merlot - pyhimysviini

Viinin tiedot Viinikartalla:
Tarapacá Santa Cecilia Merlot (anna oma tähtiarviosi Viinikartalla)
Alko: 005611
Hinta: 6,64 €
Vuosikerta: 2012
Rypäleet: Merlot (100 %)
Chile, Central Valley

Jens



Tämä pullo ilmestyi pöydälleni pyytämättä ja yllätyksenä. Saatesanoina Jannella oli vain - Ethän ole maistanut tätä ennen? Vastattuani oikein, sain mysteeripullon testattavaksi.

Etiketistä päätellen tässä viinissä on haettu hieman perus-chileläistä punaviiniä laadukaampaa vaikutelmaa, mutta ei anneta tyylikkään ulkokuoren vaikuttaa arvioihin liikaa. Nopealla haulla viinikartalta käy selväksi, että Santa Cecilia on samanlainen tuoteperhe, kuin muutkin Etelä-Amerikan halpikset. Sarjasta löytyy kaikki suosikkirypäleet ja -sekoitukset, joten lähtökohdat näyttäsivät kuitenkin olevan samanlaiset muiden keskilaakson päättymättömien arjojen viinien kanssa.

Tuoksultaan Tarapacá Santa Cecilia Merlot on mielenkiintoisen marjainen. Vaikutelma on ihan miellyttävä, sillä viinistä välittyy pieni maanläheinen tunnelma, joka luo marjakiisselille hyvän taustan.

Maku on samaa luokkaa tuoksun kanssa. Alussa mehmeät marjat huumaavat makunystyrät, minkä jälkeen mausta löytyy jotain karvasta tuomaan sopivaa luonnetta. Maku on miellyttävä ihan sellaisenaan, mutta jostain kumman syystä valmistaja neuvoo jäähdyttämään tämän viinin n. 16-asteiseksi. Kokeile, jos uskallat - itse juon punkkuni yleensä huoneenlämpöisenä.

TUOMIO: Vahvat kaksi tähteä (2/5).

Anna omat tähtesi >

Janne


Voihan "tarapaappa". Andien rinteiltä peräisin olevalta tuottajalta Tarapacálta löytyy Alkosta toistakymmentä viiniä. Perinteikkään viinitalon perusti Don Francisco de Rojas y Salamanca (on kyllä taas niin stereotyyppinen nimi... ihan Virtasen Jussihan se siinä) 1800-luvun lopulla Maipo-joen varteen samannimisessä laaksossa. Tavoite oli tuottaa eurooppalaista tasoa olevia viinejä. Ja kyllähän nämä viinit suomalaisille maistuvat, Tarapaappaa löytyy myydyimpien joukosta. Firma on tietty nyt osa isompaa konsernia ja Chilen kakkosviejä.

Osa Tarapacán viineistä on alueluokituksella Maipo, ne hintavammat, ja sitten nämä halpisviinit ovat Keskuslaaksosta (Central Valley). Se merkitsee aina heikompaa laatua, koska kuten on jo aiemmissa kirjoituksissa Chilen osalta todettu, rypäleet voivat olla kotoisin Santiagosta Tulimaahan. Nämä Keskuslaakson viinit eivät siis edusta mitään alueensa parhaita puolia. Se ei tietysti merkitse, että ne olisivat huonosti tuotettuja. Päinvastoin, ne saattavat olla hyvinkin harkittuja tapauksia tietylle kuluttajasegmentille. Ja Suomessahan halpa viini juuri myy.

Kun chileläinen nimeää viiniä, kaivetaan historiasta jos jonkinmoista suojeluspyhimystä tai marttyyriä. Se on heillä äidinmaidossa. Niin opitaan lukemaankin: Santa Anna, Santa Barbara, Santa Cecilia opetellaan ääneen koulussa. Toisin on meillä Suomessa, viinin nimissä perinteisestä henkisyydestä ei juuri välitetä: Bubbling Party Wine by Scandinavian Hunks Brut. Nyt on kaivettu 200-luvun roomalainen muusikkojen suojeluspyhimys Santa Cecilia haudastaan tai ainakin pyydetty myynnillistä siunausta taivaasta huilujen, harppujen ja kassakoneen soidessa.

Annoin viinin dekantoitua ensin 30 minuuttia ja maistelin. Sitten annoin loppuviinin dekantoitua vielä toiset 30 minuuttia ja maistelin uudestaan. Maku muuttui toisella kierroksella pehmeämmäksi, mutta ei mitenkään oleellisesti. Viinin sävy on kauniin punainen. Siitä näkee helposti läpi. Tuoksu on vaimea, makean mausteinen. Tuoksun suhteen lennetään matalalla. Makuun liittyvä koostumus on aika runsas, intensiivinen ja lämmin. Tanniineja on kohtuullisesti, ikenet vetäytyvät. Jälkimaku on mielestäni hieman tympeä. Se on juuri sellaista tympeyttä, joista tiedän joidenkin tykkäävän, mutta minulle tulee mieleen käynyt luumu ja bitumi. Aromeina on myös vadelmaa, eukalyptusta tai anista ja mustaherukkaa. Ulottuvuudeltaan viini on lyhyt. Nieluun jää alkoholin polte. Kokonaisuutena yksinkertainen noutopöytäviini, joka ei kerää korkeimpia pisteitä. Suurin puute on aromimaailma, joka on vähemmän hienostunut tyylitään. Ja minähän juon vain hienostuneita viinejä! :)

TUOMIO: Viinikartalle 2 tähteä (2/5).

Anna omat tähtesi >


200-luvun roomalainen laulaja ja muusikkojen suojeluspyhimys on löydetty etikettiin.



Kuvat: Alko sekä Viinikartta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti