Naturaalit viinit - maku vai ideologia?
Tiesin, että ennakkoluulot ovat rajoittaneet tutustumistani naturaaleihin viineihin, mutta siitä huolimatta janosin tietää niistä lisää. Päätimmekin osallistua Pullonhenki blogin kanssa naturaalien viinien tapahtumaan Viinifiestaan Tampereella 25.8. Viikonlopun mittainen tapahtuma järjestetiin Deli 1909 & Wine Barin urbaanilla sisäpihalla, jonne kokoontui toistakymmentä viinien maahantuojaa.
Naturaalien viinien määritelmä on kuitenkin vaikea. Yksinkertainen kysymys: löytyykö Alkosta naturaaleja viinejä? Hakukone ei mainitse niistä mitään. Alkosta löytyy kyllä luomuviinejä sekä biodynaamisia viinejä, mutta onko ne natuviinejä?
Luomuviinillä on EU-tasoinen määritelmä, joka käsittelee enimmäkseen luonnonmukaista viljelyä sallien silti kymmenien lisäaineiden käytön. Ja lisäaineita naturaaleissa viineissä ei pitäisi olla ollenkaan tai niitä on hyvin vähän.
Biodynaaminen viini taas viittaa mystiikasta innostuneen itävaltalaisen laaja-alaisen ajattelijan Rudolf Steinerin (1861-1925) viljelyoppeihin viime vuosisadan alkupuolelta. Steinerin laaja-alaisuudesta kertoo myös steinerkoulut, joita Suomestakin löytyy 25. Koulujen pedagogiikka on saanut alkunsa Steinerin ajattelusta.
Steineria seurailevan Biodynaamisen yhdistyksen mukaan siinä kohtaa, missä tiede ei pysty selittämään jotain (viljelyyn liittyvää) asiaa, tukeudutaan Steinerin Maatalouskurssiin. Tämä tarkoittaa ylimaallista eli aineellisen maailman ylittävää maailmankatsomusta. Tieteellisestä näkökulmasta se tarkoittaa tukeutumista astrologiaan ja taikuuteen.
Kyse on siis uskomusmaataloustieteestä. Biodynaamisen viinin tunnistaa kreikkalaisen mytologian jumalattaren mukaan nimetystä Demeter-merkistä ja nämä viinit ovat jo askeleen lähempänä alkuviinin määritelmää ja jakavat alkuviinien kanssa samaa ideologiaa.
Lue myös: Biodynaamiset viinit ja Rudolf Steiner filosofia
Naturaaleissa viineissä pyritään korostamaan rypäleen omia ominaisuuksia. Viinit ovat usein suodattamattomia ja tammen käyttöäkin vältellään, jotta se ei peittäisi rypäleen omaa makua. Selvää on, että naturaalisuudessa on monia eri tasoja puritaanisesta ääripäästä aika tavanomaisiin viineihin asti.
Koska naturaali viini ei ole vakiintunut määritelmä, on todella vaikea sanoa mikä viini on naturaalia ja mikä ei ole. Etiketistä sitä tietoa ei välttämättä löydä.
Itävaltalainen Meinklang Graupert on biodynaaminen oranssi viini, jota maistamalla pääsee lähelle Steinerin maatalousfilosofiaa. Lue myös juttumme Juran biodynaamisesta viinistä Savagnin Arbois.
Vaikka käsityöläisyys yleensä mahdollistaa parempilaatuisten tuotteiden valmistamisen, se on kuitenkin aina pienimuotoista toimintaa, joka nostaa tuotteiden hintoja. Korkeat hinnat tekevät käsityöläistuotteista vain harvojen herkkua. Usein unohdetaan, miten teollinen tuotanto on tuonut meille kaikille hyvinvointia ja demokratisoinut yhteiskuntaa.
Maailmassa kulutetaan niin paljon viiniä, että ei ole mitään mahdollisuuksia palata romantismin aikoihin, jos halutaan, että kaikilla on oikeus ja mahdollisuus nauttia hyvistä viineistä. Tarvisemme laajan mittakaavan tuotantoa. Mutta sitä ei tietenkään voi tehdä luontoa huomioimatta; tuotannon täytyy olla kestävää.
On myös kyseenalaista, ovatko naturaalit viinit puhtaampia. Suodattamattomat ja stabiloimattomat viinit voivat kaiken järjen mukaan olla mikrobiologisesti jopa haitallisia ihmiselle. Mutta sormella osoitetaan vain tavanomaisen tuotannon käyttämiä lisäaineita. Sallittuja lisäaineita on jopa 50 erilaista. Moninaiset lisäaineet voivat kuulostaa pahalta, mutta ne takaavat tuotteen turvallisuuden, tasalaatuisen ja säilyvyyden. Onko näistä aineista jäämiä viineissä ja ovatko ne mahdollisesti haitallisia? Siitä varmaan kiistellään loputtomiin.
Tarvitsemme molempia, naturaaleja viinejä sekä teollisia viinejä. Jokaisella on oikeus nauttia arvomaailmaansa paremmin sopivia naturaaleja viinejä, josta niin haluaa. Yhtä tärkeää on säilyttää teollinen tuotanto, jossa kaikilla on varaa viineihin ja niiden saatavuus on hyvä. Naturaalit viinit voivat olla koekenttä, jossa viiniala voi oppia jotain uutta. Se ei kuitenkaan voi olla itseisarvo tai ihannetila, jota pitäisi aina tavoitella.
Tämä on yksi näkemys, joka tuntuu toistuvan usein. Itse näen, että kaikissa viineissä on puolensa, enkä suosi mitään erityistä makumaailmaa. Se riippuu fiiliksestä ja ruoalle sovittamisesta, mikä viini pöytään päätyy, joten en ole hylännyt niitä chileläisiäkään.
On kuitenkin täyttä totta, että naturaaleista viineistä löytyvät karmivimmat tapaukset. Voi kun naturaalit viinit eroaisivatkin hyvällä tavalla tavanomaisista viineistä ja vastaisivat siihen lupaukseen, mitä antavat ymmärtää. Sen kattauksen perusteella, mitä olen naturaaleja viinejä maistellut, todellisuus on kovin toinen.
Pahimmillaan naturaalit viinit maistuvat lannalle tai kaalimehulle. Myös tässä viinitapahtumassa törmäsin molempiin aromeihin. Se ei ollut kovin yleistä, mutta pari tapausta tuli vastaan ja pidän näitä makuja lähes poikkeuksetta virheinä viineissä. Pitäisi kehittää melkoinen itsepetos, jos kutsuisin näitä viinejä hyviksi. Lannan hajun ja maun aiheuttaa epäpuhtaus nimeltään bretta (brettanomyces-hiiva), jota lisätty sulfiitti torjuu. Natuviineissähän tätä sulfiittia ei ole tai on hyvin vähän.
Jos ohitetaan karmivat tapaukset, mitä muuta viineistä löytyi? Valitettavasti Viinifiestassa vastaan ei tullut yhtään erityisen mieleenjäävää tapausta. Enemmänkin makuja korosti vaatimattomuus ja mehumaisuus. Simamainen, siiderimäinen tai hiivainen ovat kuvaavia avainsanoja, eikä nämä tyylit saa minulta paljoakaan ymmärrystä. Simaa, siideriä tai mehua saa halvemmalla marketista.
Yksi esimerkki oli Loiren Sancerre, joka maistui hapottomalle ylikypsälle omenamehulle. Mitään Sauvignon Blancille tyypillisiä piirteitä ei siitä ollut erotettavissa. Tyyli oli kuulemma yleinen ennen toista maailmansotaa. Ymmärrän kyllä, mutta miksi tuota tyyliä pitäisi sanoa aidoksi? Ehkä se oli vain kehityksen vaihe, joka on nyt onnistuneesti ohitettu? Olin kyllä todella pettynyt kokemukseen.
Alkuviinit eivät siis häikäise, mutta jotain niistä on silti opittavissa. Keskimäärin latteista viineistä löytyy silti mielenkiintoisiakin aromipoikkeuksia, joita ei tavanomaisista viineistä tapaa. Yksi erikoinen tapaus oli japanilainen luumun makuinen makea sake, joka oli valmistettu sekoittamalla luumumehua sakeen. Tässä "viinissä" aromi oli todella vahva ja varmasti olisi hyvää sopivan jälkiruoan kanssa.
Itse uskon, että naturaaleja viinejä kannatetaan ideologisista syistä. Jos tämä puoli sivuutetaan, näistä viineistä ei ole kilpailijoiksi viinien sokkotesteissä. Mitään erityisen pahoja ylilyöntejä näissä Suomeen tuoduissa viineissä ei kuitenkin ollut - ne olivat enemmänkin harmittomia tapauksia. Ja vaikka tämä kirjoituksemme oli kriittinen sävyltään, jatkamme silti itsekin tutkimuksia myös natuviinien erikoisessa maailmassa.
Olin Viinifiestassa yhdessä Pullon henki -blogin kanssa, joten lue myös heidän juttunsa naturaaleista viineistä Natural wine: Mitä, mistä, miksi?.
Kuvat: Viinikartta.fi
Naturaalit viinit eivät yleensä erotu tavanomaisista viineistä muutoin kuin etiketeillä, jotka eivät näytä tutuilta.
Naturaaleihin viineihin keskittyviä maahantuojia on monia: Bioviini tuo vain luomuviinejä, joista kasvava osa on naturaaleja.
Mikä on naturaali viini?
Naturaaleja viinejä (natural wine) voidaan kutsua myös alkuviineiksi, luonnonviineiksi tai jopa natuviineiksi. Kyse on viimeisen päälle luonnonmukaisista viineistä, joissa luonnonmukaisuus kattaa koko prosessin viininviljelystä pulloon. Kuten kaikissa luonnonmukaisuutta korostavissa trendeissä, myös viineissä ideologia on vahvasti ohjaava tekijä ja alkuviinit voidaan nähdä teollisen tuotannon vastareaktiona.Naturaalien viinien määritelmä on kuitenkin vaikea. Yksinkertainen kysymys: löytyykö Alkosta naturaaleja viinejä? Hakukone ei mainitse niistä mitään. Alkosta löytyy kyllä luomuviinejä sekä biodynaamisia viinejä, mutta onko ne natuviinejä?
Luomuviinillä on EU-tasoinen määritelmä, joka käsittelee enimmäkseen luonnonmukaista viljelyä sallien silti kymmenien lisäaineiden käytön. Ja lisäaineita naturaaleissa viineissä ei pitäisi olla ollenkaan tai niitä on hyvin vähän.
Biodynaaminen viini taas viittaa mystiikasta innostuneen itävaltalaisen laaja-alaisen ajattelijan Rudolf Steinerin (1861-1925) viljelyoppeihin viime vuosisadan alkupuolelta. Steinerin laaja-alaisuudesta kertoo myös steinerkoulut, joita Suomestakin löytyy 25. Koulujen pedagogiikka on saanut alkunsa Steinerin ajattelusta.
Steineria seurailevan Biodynaamisen yhdistyksen mukaan siinä kohtaa, missä tiede ei pysty selittämään jotain (viljelyyn liittyvää) asiaa, tukeudutaan Steinerin Maatalouskurssiin. Tämä tarkoittaa ylimaallista eli aineellisen maailman ylittävää maailmankatsomusta. Tieteellisestä näkökulmasta se tarkoittaa tukeutumista astrologiaan ja taikuuteen.
Kyse on siis uskomusmaataloustieteestä. Biodynaamisen viinin tunnistaa kreikkalaisen mytologian jumalattaren mukaan nimetystä Demeter-merkistä ja nämä viinit ovat jo askeleen lähempänä alkuviinin määritelmää ja jakavat alkuviinien kanssa samaa ideologiaa.
Lue myös: Biodynaamiset viinit ja Rudolf Steiner filosofia
Naturaaleissa viineissä pyritään korostamaan rypäleen omia ominaisuuksia. Viinit ovat usein suodattamattomia ja tammen käyttöäkin vältellään, jotta se ei peittäisi rypäleen omaa makua. Selvää on, että naturaalisuudessa on monia eri tasoja puritaanisesta ääripäästä aika tavanomaisiin viineihin asti.
Koska naturaali viini ei ole vakiintunut määritelmä, on todella vaikea sanoa mikä viini on naturaalia ja mikä ei ole. Etiketistä sitä tietoa ei välttämättä löydä.
Itävaltalainen Meinklang Graupert on biodynaaminen oranssi viini, jota maistamalla pääsee lähelle Steinerin maatalousfilosofiaa. Lue myös juttumme Juran biodynaamisesta viinistä Savagnin Arbois.
Naturaali viini on
- luonnonmukaisuutta tuotannon kaikissa vaiheissa korostava
- luokitus, jonka esim. tuottaja haluaa antaa viinilleen
- käytetty luontaisilla villihiivoilla
- lisäaineeton (mm. sulfiittia vältetään)
- usein suodattamaton
- harvoin tammitettu
- tehty samalla tavalla kuin ennen maailmansotia
- paluu romantiikan aikaan
- käsityöläistuote
- mikrobiologisesti epävakaa ja arvaamaton
- nouseva trendi nyt myös Suomessa
Naturaalien viinien ideologia
Naturaaleihin viineihin liittyy vahvaa ideologiaa luonnonmukaisuudesta. Suosimalla naturaaleja viinejä voi siis lievittää maailmantuskaansa, mutta viinialan kokonaisvaltaiseksi ratkaisuksi siitä ei ole.Vaikka käsityöläisyys yleensä mahdollistaa parempilaatuisten tuotteiden valmistamisen, se on kuitenkin aina pienimuotoista toimintaa, joka nostaa tuotteiden hintoja. Korkeat hinnat tekevät käsityöläistuotteista vain harvojen herkkua. Usein unohdetaan, miten teollinen tuotanto on tuonut meille kaikille hyvinvointia ja demokratisoinut yhteiskuntaa.
Maailmassa kulutetaan niin paljon viiniä, että ei ole mitään mahdollisuuksia palata romantismin aikoihin, jos halutaan, että kaikilla on oikeus ja mahdollisuus nauttia hyvistä viineistä. Tarvisemme laajan mittakaavan tuotantoa. Mutta sitä ei tietenkään voi tehdä luontoa huomioimatta; tuotannon täytyy olla kestävää.
On myös kyseenalaista, ovatko naturaalit viinit puhtaampia. Suodattamattomat ja stabiloimattomat viinit voivat kaiken järjen mukaan olla mikrobiologisesti jopa haitallisia ihmiselle. Mutta sormella osoitetaan vain tavanomaisen tuotannon käyttämiä lisäaineita. Sallittuja lisäaineita on jopa 50 erilaista. Moninaiset lisäaineet voivat kuulostaa pahalta, mutta ne takaavat tuotteen turvallisuuden, tasalaatuisen ja säilyvyyden. Onko näistä aineista jäämiä viineissä ja ovatko ne mahdollisesti haitallisia? Siitä varmaan kiistellään loputtomiin.
Tarvitsemme molempia, naturaaleja viinejä sekä teollisia viinejä. Jokaisella on oikeus nauttia arvomaailmaansa paremmin sopivia naturaaleja viinejä, josta niin haluaa. Yhtä tärkeää on säilyttää teollinen tuotanto, jossa kaikilla on varaa viineihin ja niiden saatavuus on hyvä. Naturaalit viinit voivat olla koekenttä, jossa viiniala voi oppia jotain uutta. Se ei kuitenkaan voi olla itseisarvo tai ihannetila, jota pitäisi aina tavoitella.
Naturaalien viinien maku
Nyt päästään itse asiaan. Naturaaleja viinejä perustellaan luonnonmukaisuuden lisäksi poikkeavalla makumaailmalla. Ajatus voi mennä jopa niin, että viineistä kiinnostunut harrastelija aloittaa ensin uuden maailman viineillä ja siirtyy chileläisestä kansantuotteesta pikkuhiljaa eurooppalaisiin viineihin hakien koko ajan laadukkaampia ja kalliimpia viinejä esimerkiksi Ranskan harvinaisemmilta alueilta. Lopulta oman maun kehitys johtaa naturaaleihin, puhtaasti luonnollisiin tuotteisiin.Tämä on yksi näkemys, joka tuntuu toistuvan usein. Itse näen, että kaikissa viineissä on puolensa, enkä suosi mitään erityistä makumaailmaa. Se riippuu fiiliksestä ja ruoalle sovittamisesta, mikä viini pöytään päätyy, joten en ole hylännyt niitä chileläisiäkään.
On kuitenkin täyttä totta, että naturaaleista viineistä löytyvät karmivimmat tapaukset. Voi kun naturaalit viinit eroaisivatkin hyvällä tavalla tavanomaisista viineistä ja vastaisivat siihen lupaukseen, mitä antavat ymmärtää. Sen kattauksen perusteella, mitä olen naturaaleja viinejä maistellut, todellisuus on kovin toinen.
Pahimmillaan naturaalit viinit maistuvat lannalle tai kaalimehulle. Myös tässä viinitapahtumassa törmäsin molempiin aromeihin. Se ei ollut kovin yleistä, mutta pari tapausta tuli vastaan ja pidän näitä makuja lähes poikkeuksetta virheinä viineissä. Pitäisi kehittää melkoinen itsepetos, jos kutsuisin näitä viinejä hyviksi. Lannan hajun ja maun aiheuttaa epäpuhtaus nimeltään bretta (brettanomyces-hiiva), jota lisätty sulfiitti torjuu. Natuviineissähän tätä sulfiittia ei ole tai on hyvin vähän.
Jos ohitetaan karmivat tapaukset, mitä muuta viineistä löytyi? Valitettavasti Viinifiestassa vastaan ei tullut yhtään erityisen mieleenjäävää tapausta. Enemmänkin makuja korosti vaatimattomuus ja mehumaisuus. Simamainen, siiderimäinen tai hiivainen ovat kuvaavia avainsanoja, eikä nämä tyylit saa minulta paljoakaan ymmärrystä. Simaa, siideriä tai mehua saa halvemmalla marketista.
Yksi esimerkki oli Loiren Sancerre, joka maistui hapottomalle ylikypsälle omenamehulle. Mitään Sauvignon Blancille tyypillisiä piirteitä ei siitä ollut erotettavissa. Tyyli oli kuulemma yleinen ennen toista maailmansotaa. Ymmärrän kyllä, mutta miksi tuota tyyliä pitäisi sanoa aidoksi? Ehkä se oli vain kehityksen vaihe, joka on nyt onnistuneesti ohitettu? Olin kyllä todella pettynyt kokemukseen.
Alkuviinit eivät siis häikäise, mutta jotain niistä on silti opittavissa. Keskimäärin latteista viineistä löytyy silti mielenkiintoisiakin aromipoikkeuksia, joita ei tavanomaisista viineistä tapaa. Yksi erikoinen tapaus oli japanilainen luumun makuinen makea sake, joka oli valmistettu sekoittamalla luumumehua sakeen. Tässä "viinissä" aromi oli todella vahva ja varmasti olisi hyvää sopivan jälkiruoan kanssa.
Itse uskon, että naturaaleja viinejä kannatetaan ideologisista syistä. Jos tämä puoli sivuutetaan, näistä viineistä ei ole kilpailijoiksi viinien sokkotesteissä. Mitään erityisen pahoja ylilyöntejä näissä Suomeen tuoduissa viineissä ei kuitenkin ollut - ne olivat enemmänkin harmittomia tapauksia. Ja vaikka tämä kirjoituksemme oli kriittinen sävyltään, jatkamme silti itsekin tutkimuksia myös natuviinien erikoisessa maailmassa.
Olin Viinifiestassa yhdessä Pullon henki -blogin kanssa, joten lue myös heidän juttunsa naturaaleista viineistä Natural wine: Mitä, mistä, miksi?.
Cahorsin Malbec on aina kuulunut suosikkeihini. Tässä viinissä maku oli hyvinkin normaali ja pidin siitä. En pystyisi maun perusteella sanomaan, onko kyse naturaalista viinistä.
Muuallakin kuin Euroopassa tehdään naturaaleja viinejä. Eteläafrikkalaisen Lammershoekin viinit olivat omassa asteikossani sitä epämiellyttävää ääripäätä, josta löytyi mm. hapankaaliaromia. En pitänyt.
Helsingissä Mannerheimintiellä toimii myös kuuluisa Ravintola Carelia, josta Carelia Winesin viinejä saa.
Maistoimme eilen italialaista naturaalia viiniä vuodelta 2009 ...
... ja naturaali todellisuus iski ruskean sameana pilaantuneena viininä: viinin maussa yhdistyi etikka ja sherry. Naturaaleissa viineissä pitää ottaa huomioon pilaantumisen mahdollisuus.
Kuvat: Viinikartta.fi
Kommentit
Lähetä kommentti