Zakuska-pöytä: blinit, olivier-salaatti, kalaa, kaalia ja samppanjaa
Alkuvuosi on perinteisesti blinien aikaa, mutta testasimme pelkät blinit jo pari vuotta sitten. Päätimme nostaa rimaa vähän korkeammalle ja järjestimme samoin tein kunnon venäläisen illan: zakuska-pöydän, jonka herkut perinteisesti nautitaan ennen pääruokaa.
Käsityksemme venäläisestä keittiöstä perustuu lähinnä populaarikulttuuriin ja hatariin henkilökohtaisiin muistikuviin. Siksi selvitimme perinpohjaisesti, mitä kaikkea venäläiseen napostelupöytään kuuluu ja yritimme luoda autenttista tunnelmaa omalla tyylillämme.
Koska Venäjä on kovin laaja maa, ja jolla on pitkä historia, on sen ruokakulttuuri melkoinen sekoitus erilaisia vaikutteita sieltä täältä. Wikipedian mukaan myös hallitsevien tzaarien mieltymykset ovat muovanneet venäläistä keittiötä paljon. Ja myös juomia, mistä Tsarine-samppanja muistuttaa. Ruokakulttuuri on alun alkaen kehittynyt maaseudun yksinkertaisista ja saatavilla olevista halvemmista aineksista, joita haluttiin parantaa esimerkiksi taidokkaalla maustamisella. Neuvostoliiton aikana eri alueiden ja maiden ruokakulttuurit sekoittuivat itäblokin kulttuurivaihdon ansiosta.
Janne muisteleekin miten nuorena nyrpisteli nenäänsä venäläiselle ruoalle, kun kävi Moskovan ja Sotshin reissulla vanhempiensa kanssa juuri ennen Neuvostoliiton hajoamista. Hänen isänsä opasti, että Neuvostoliitto satelliitteineen on suurvalta ruoan suhteen. Ja oikeassahan isä oli, sillä venäläiset ja entisen itäblokin kumppanit tottavie osaavat laittaa monenlaista ja ainutlaatuista sapuskaa sekä juhlia oikein: vodkan kanssa syödään hyvin.
Se on kuitenkin hyvin selvää, että venäläinen zakuska-pöytä on runsas ja monenkirjava! Erilaisia makuja on paljon, mikä aiheuttaa juomapuolelle pieniä haasteita. Venäläiseen tyyliin kuuluu ehdottomasti jääkylmä vodka, joka toimii varmasti aivan yhtä hyvin, tai huonosti, kaikkien ruokien kanssa.
Alkusnapsien jälkeen halusimme kuitenkin pitäytyä viinipuolella, joten pöytään katettiin kolme kuohuviiniä. Oletuksena oli, että raikas kuplajuoma toimii aika hyvin kaikille pikkusuolaisille, kaloille, sienille, smetanalle ja etikkaisen happamille mauille. Ja onhan joku viisas joskus kertonut, että samppanjaa voi aina juoda läpi aterian. Lisäksi Alkon ainut venäläinen viini on kuohuva, joten kamalasti valinnanvaraa ei oikeasti ollut.
Venäläisen illan venäläinen vieras oli Abrau-Durso Demi-Sec 2011, puolimakea kuohuviini Etelä-Venäjältä. Tila on ilmeisesti laitettu pystyyn itse tsaarin mahtikäskyllä ja tuotantoalue valikoitu sen mukaan, missä on mahdollisimman samankaltainen maaperä kuin Ranskan Champagnen-maakunnassa.
Valitettavasti nämä hyvät edellytykset eivät ole kantaneet hedelmää, ei ainakaan näin 2000-luvulle saakka. Jensin mukaan viini on yltiömakea kuohuviini ja siinä sen ominaisuudet juuri ovatkin. Zakuska-ruokien kanssa se menettelee joten kuten, mutta yksinään juotaessa viinistä ei saa irti mitään ihmeellistä. Jannelle makeus ei ollut kynnyskysymys ja kuohari oli parempaa kuin odotti. Janne yltyi jopa kehumaan sitä ruokien kanssa maistellessaan: mineraalisuus, aromit ja makeus yhdistyivät etikkaisten ja suolaisten makujen kanssa hyvin, viini selvästi heräsi henkiin zakuska-pöydän antimien kanssa. Jannella muistot veivätkin aina 90-luvulle, kesäiseen Käkisalmeen, jossa nuorena aikuisena nautti vastaavaa kuohuviiniä venäläistä iskelmäbändiä ja miljoonaa ruusua kuunnellen keskustan nostalgisessa hotelliravintolassa.
Koska Venäjän viinit loppuivat tähän, oli siirryttävä Euroopan puolelle. Päätimme piruuttamme kokeilla, miten peri-italialainen prosecco suhtautuu slaavilaiseen keittiöön. Lopputuloksen arvaa kyllä jo kotikatsomoissakin, eihän tämä yhdistelmä nyt ihan putkeen mennyt. Kuiva kuplajuoma Gancia Prosecco Brut on ihan mukava kyytipoika seurustelun ja pikkusuolaisten kanssa, mutta jää turhan selvästi venäläisten voimakkaiden makujen alle. Paras yhdistelmä proseccolle oli yllättäen borssikeitto, jonka hapanimelyyteen viini sopi ihan kivasti!
Illan paras viini oli kuin olikin lopulta samppanja, ihan sieltä oikealta alueelta Ranskasta. Jens oli pitkään siinä luulossa, että kyseessä olisi joku Venäjällä sekoitettu random-skumppa, jota tyypit kutsuvat samppanjaksi markkinointimielessä. Kyseessä on kuitenkin venäläiseen makuun sorvattu ja markkinoitu aito ranskalainen, mikä nosti odotuksia heti moninkertaiseksi. Tsarinessa on haluttu muistella samppanjan tärkeää asemaa Venäjän hovissa jo 1700-luvulta lähtien. Pullon muotokieli on saanut vaikutteita venäläisestä kirkkoarkkitehtuurista. Tsarinesta on 7 eri versiota, mm. roseekuohuviini.
Tiedä sitten, onko kyseessä juuri halu miellyttää venäläistä ostajakuntaa, mutta Tsarinesta puuttuu se samppanjalle tyypillinen selvä paahteisuus. Viini on kyllä elegantti ja tasapainoinen, mutta menisi sokkona ihan ohi samppanja-tutkasta. Ruokien kanssa viinin hapokkuus toimii kolmikon parhaiten, mutta esimerkiksi blinien kanssa se tahtoo jäädä raskaan ruuan peittoon.
Kuvat: Viinikartta
Zakuska-pöytä Viinikartan tapaan. Etualalla lihahyytelöä ja borssikeittoa.
Käsityksemme venäläisestä keittiöstä perustuu lähinnä populaarikulttuuriin ja hatariin henkilökohtaisiin muistikuviin. Siksi selvitimme perinpohjaisesti, mitä kaikkea venäläiseen napostelupöytään kuuluu ja yritimme luoda autenttista tunnelmaa omalla tyylillämme.
Koska Venäjä on kovin laaja maa, ja jolla on pitkä historia, on sen ruokakulttuuri melkoinen sekoitus erilaisia vaikutteita sieltä täältä. Wikipedian mukaan myös hallitsevien tzaarien mieltymykset ovat muovanneet venäläistä keittiötä paljon. Ja myös juomia, mistä Tsarine-samppanja muistuttaa. Ruokakulttuuri on alun alkaen kehittynyt maaseudun yksinkertaisista ja saatavilla olevista halvemmista aineksista, joita haluttiin parantaa esimerkiksi taidokkaalla maustamisella. Neuvostoliiton aikana eri alueiden ja maiden ruokakulttuurit sekoittuivat itäblokin kulttuurivaihdon ansiosta.
Janne muisteleekin miten nuorena nyrpisteli nenäänsä venäläiselle ruoalle, kun kävi Moskovan ja Sotshin reissulla vanhempiensa kanssa juuri ennen Neuvostoliiton hajoamista. Hänen isänsä opasti, että Neuvostoliitto satelliitteineen on suurvalta ruoan suhteen. Ja oikeassahan isä oli, sillä venäläiset ja entisen itäblokin kumppanit tottavie osaavat laittaa monenlaista ja ainutlaatuista sapuskaa sekä juhlia oikein: vodkan kanssa syödään hyvin.
Kolbasa-makkaraa, säilöttyä paprikaa, munaa ja blinejä
Se on kuitenkin hyvin selvää, että venäläinen zakuska-pöytä on runsas ja monenkirjava! Erilaisia makuja on paljon, mikä aiheuttaa juomapuolelle pieniä haasteita. Venäläiseen tyyliin kuuluu ehdottomasti jääkylmä vodka, joka toimii varmasti aivan yhtä hyvin, tai huonosti, kaikkien ruokien kanssa.
Alkusnapsien jälkeen halusimme kuitenkin pitäytyä viinipuolella, joten pöytään katettiin kolme kuohuviiniä. Oletuksena oli, että raikas kuplajuoma toimii aika hyvin kaikille pikkusuolaisille, kaloille, sienille, smetanalle ja etikkaisen happamille mauille. Ja onhan joku viisas joskus kertonut, että samppanjaa voi aina juoda läpi aterian. Lisäksi Alkon ainut venäläinen viini on kuohuva, joten kamalasti valinnanvaraa ei oikeasti ollut.
Venäläisen illan venäläinen vieras oli Abrau-Durso Demi-Sec 2011, puolimakea kuohuviini Etelä-Venäjältä. Tila on ilmeisesti laitettu pystyyn itse tsaarin mahtikäskyllä ja tuotantoalue valikoitu sen mukaan, missä on mahdollisimman samankaltainen maaperä kuin Ranskan Champagnen-maakunnassa.
Valitettavasti nämä hyvät edellytykset eivät ole kantaneet hedelmää, ei ainakaan näin 2000-luvulle saakka. Jensin mukaan viini on yltiömakea kuohuviini ja siinä sen ominaisuudet juuri ovatkin. Zakuska-ruokien kanssa se menettelee joten kuten, mutta yksinään juotaessa viinistä ei saa irti mitään ihmeellistä. Jannelle makeus ei ollut kynnyskysymys ja kuohari oli parempaa kuin odotti. Janne yltyi jopa kehumaan sitä ruokien kanssa maistellessaan: mineraalisuus, aromit ja makeus yhdistyivät etikkaisten ja suolaisten makujen kanssa hyvin, viini selvästi heräsi henkiin zakuska-pöydän antimien kanssa. Jannella muistot veivätkin aina 90-luvulle, kesäiseen Käkisalmeen, jossa nuorena aikuisena nautti vastaavaa kuohuviiniä venäläistä iskelmäbändiä ja miljoonaa ruusua kuunnellen keskustan nostalgisessa hotelliravintolassa.
Graavilohta, makrillia, marinoituja herkkusieniä, marinoituja valkosipuleita ja salamia.
Koska Venäjän viinit loppuivat tähän, oli siirryttävä Euroopan puolelle. Päätimme piruuttamme kokeilla, miten peri-italialainen prosecco suhtautuu slaavilaiseen keittiöön. Lopputuloksen arvaa kyllä jo kotikatsomoissakin, eihän tämä yhdistelmä nyt ihan putkeen mennyt. Kuiva kuplajuoma Gancia Prosecco Brut on ihan mukava kyytipoika seurustelun ja pikkusuolaisten kanssa, mutta jää turhan selvästi venäläisten voimakkaiden makujen alle. Paras yhdistelmä proseccolle oli yllättäen borssikeitto, jonka hapanimelyyteen viini sopi ihan kivasti!
Olivier-salaatti katkaravuilla (majoneesipohjainen salaatti muistuttaa italiansalaattia)
Illan paras viini oli kuin olikin lopulta samppanja, ihan sieltä oikealta alueelta Ranskasta. Jens oli pitkään siinä luulossa, että kyseessä olisi joku Venäjällä sekoitettu random-skumppa, jota tyypit kutsuvat samppanjaksi markkinointimielessä. Kyseessä on kuitenkin venäläiseen makuun sorvattu ja markkinoitu aito ranskalainen, mikä nosti odotuksia heti moninkertaiseksi. Tsarinessa on haluttu muistella samppanjan tärkeää asemaa Venäjän hovissa jo 1700-luvulta lähtien. Pullon muotokieli on saanut vaikutteita venäläisestä kirkkoarkkitehtuurista. Tsarinesta on 7 eri versiota, mm. roseekuohuviini.
Tiedä sitten, onko kyseessä juuri halu miellyttää venäläistä ostajakuntaa, mutta Tsarinesta puuttuu se samppanjalle tyypillinen selvä paahteisuus. Viini on kyllä elegantti ja tasapainoinen, mutta menisi sokkona ihan ohi samppanja-tutkasta. Ruokien kanssa viinin hapokkuus toimii kolmikon parhaiten, mutta esimerkiksi blinien kanssa se tahtoo jäädä raskaan ruuan peittoon.
Tsarine-samppanja on Ranskasta
Makeus jakoi mielipiteitä, mutta pääsääntöisesti puolikuiva venäläinen kuohuviini pelitti zakuska-pöydän ruokien kanssa.
Gancia Prosecco Italiasta on hyvä seurustelujuoma, mutta ei pärjännyt venäläisen ruuan makujen suurhyökkäyksen alla.
Maistetut viinit:
Tsarine Cuvée Premium Brut, Ranska, samppanjat, 39,50€
Abrau-Durso Demi-Sec 2011, Venäjä, kuohuviini, 12,74€
Gancia Prosecco Brut, Italia, prosecco, 11,99€
Tsarine Cuvée Premium Brut, Ranska, samppanjat, 39,50€
Abrau-Durso Demi-Sec 2011, Venäjä, kuohuviini, 12,74€
Gancia Prosecco Brut, Italia, prosecco, 11,99€
Kuvat: Viinikartta
Kommentit
Lähetä kommentti