Hemingwayn Jäähyväiset aseille on teos täynnä ruokaa ja viiniä

Ernest Hemingwayn maailma oli täynnä alkoholia ja hyvää ruokaa. Löysimme hyvinkin tuttuja viinejä vuonna 1929 kirjoitetusta kirjasta.

Balbiano Surpreisa 2018 (18,36€)
Italia, Piemonte, Freisa di Chieri

Sotaromaani, rakkaustarina vai kulinaarinen teos?

Uppoutuminen lähes 100-vuotiaan kirjan antiin alkoi freisa di chieristä, Piemonten punaviinistä, josta huomasin Hemingwayn kirjoittaneen.

Yhdysvaltalainen Nobel-kirjailija Ernest Hemingway oli kirjojensa ohella tunnettu myös alkoholismistaan ja impulsiivisesta persoonallisuudestaan, jota on kuvattu värikkäin sanankääntein.

Seikkailunhalu ja sotainnostus vei hänet Italiaan ensimmäiseen maailmansotaan. Kokemus inspiroi häntä kirjoittamaan kirjan Jäähyväiset aseille (1929), jonka kulinaarisista piirteistä minulla ei ollut aavistustakaan. Kirja ei pelkästään kuvaa sodan julmuutta ja traagista rakkaustarinaa, sillä se on myös elävä kuvaus aikakauden ruoista ja viineistä. Ja miten tutulta monet asiat kuulostavatkaan!

Freisa di chieri on harvinainen Freisa-nimisestä rypäleestä tehty viini Piemontesta. Alkosta niitä löytyy kaksi, kuvan Balbiano Surpreisa (18,36€), ja toinenkin saman tuottajan viini, Balbiano Freisa di Chieri Vigna della Regina 2014 (76,20€).

Taustaselvityksessä huomasin, että Hemingwayn lähes sata vuotta sitten julkaistussa romaanissa keskustellaan freisa-punaviinistä, maistellaankin sitä, mutta päädytään nopeasti jäihin upotettuun Caprin valkoviiniin.

Löysin kirjasta monta muutakin mainintaa ruoista ja viineistä. Niitä on itseasiassa niin paljon, että aloin jo miettiä kirjan teemaa. Ensimmäiseen maailmansotaan ja Italiaan sijoittuvat tapahtumat ovat hyvin ruoka- ja viinipainotteisia, vaikka eletään keskellä sodan mielettömyyttä ja raskaita taisteluita.

Hemingwayn mieltymys alkoholiin ei jää epäselväksi, sillä alkoholia nautitaan läpi tarinan. Laskin, että kirjassa mainitaan sana viini peräti 71 kertaa. Sen lisäksi mainitaan myös seuraavat viinit ja väkevät:

• Asti (Piemonte)
• Barbera (Piemonte)
• Capri bianco (lukuisia kertoja)
• Champagne
• Chianti (Toscana)
• Cognac
• Freisa (Piemonte)
• Margaux (Bordeaux)
• Saint-Estèphe (Bordeaux)
• Makeat valkoviinit

Caprin valkoviiniä valmistetaan edelleen, mutta se on näistä ainoa, jota en löytänyt Alkosta.

Samalla syödään hyvin, esimerkiksi

• Lehtokurppaa
• Soufflé perunaa
• Purée de marron
• Zabaione jälkiruoaksi

Palaan Freisaan. Freisan nimi tulee latinan mansikkaa tarkoittavasti sanasta. Kirjassa kysytäänkin maistuuko freisa-viini mansikalle. Viiniä aiemmin maistanut tietää, että "se ei edes maistu mansikalle".

Kaadoin viiniä omaan lasiini. Ei maistu mansikalle, vaikka maku hedelmävetoinen onkin.

Freisa-lajike on Nebbiolon läheinen sukulainen. Balbianon perusteella sanoisin, että se on tummempi versio Nebbiolosta. Maku on kuin yhdistelmä Barberaa ja Nebbioloa.

Freisa on antiikkinen rypäle, joka oli yli sata vuotta sitten suosittu. Tämän Hemingwayn kirjakin todistaa. Nyt se on tekemässä paluuta. Ja hyvä niin, sillä viini on ainakin tänä päivänä Hemingwayn kuvauksia parempi.

Balbiano Surpreisa (Freisa-rypäleestä) on loistava viini omassa helposti lähestyttävässä kategoriassaan. Tanniineistaan huolimatta sen maussa on pehmeyttä, ei kuitenkaan makeutta. Maku on myös kevyesti maanläheinen. Hedelmäisyys on kirsikkaista, luumuista ja tumman marjaista.

Sanoisin, että tämä freisa on helpommin kulauteltava kuin nebbiolot keskimäärin, mutta silti hapokas, hyvärakenteinen ja ennen kaikkea herkullinen.

Balbiano Surpreisa sopii antipasto-viiniksi ja juustoille. Se on myös täydellinen viini elävöittämään Hemingway-lukukokemusta.

Kuva: Viinikartta.fi