torstai 28. elokuuta 2014

Rapuviinit, paellaviinit ja viinilliset palautusjuomat

Tyhjentävä juoksu lammen ympäri, virkistävät palautusjuomat, merellinen paella ja hienot valkkarit - myös ravuille - niistä oli sunnuntai tehty.


Alkuun 8km lenkki reiluun 40 minaan.

Kesän yhteiset viinihommat ovat olleet melko vähissä reissailujen ja urheilukiireiden vuoksi. Jannen ehdotuksesta päätimme yhdistää viini- ja urheiluharrastuksemme yhteen aloittamalla viininmaistelun reippaalla juoksulenkillä.


Täyttä energiaa uhkuen lenkin jälkeen. Vasemmalla se vähän löysempi filosofi (Janne).

Lenkin päätteeksi pöytään katettiin lajitelma erilaisia palautusjuomia. Kieli poskessa kehiteltynä ideana oli testata, mikä viinidrinksuista sopisi parhaiten lenkinjälkeisen janon sammuttamiseksi.

Ensimmäisenä kokeilimme italialaista Proseccoa (Veneton valkoviini), joka oli ehkä hieman liian kuiva ollakseen tarpeeksi virkistävä vaihtoehto. Vaikka valkkari oli puolikuiva, ei sen sokerit riittäneet lenkin jälkeiseen tilan tasoittajaksi. Pirskahteleva, ihan raikas tyyli kaipasi janojuomana toimiakseen jäitä tai vichyä joukkoon. Pelkkä viini ei oikein toimi. Sinänsä hauska pikku viini vaikka tonnikalasalaatille.


Sopiiko viinit palautukseeen? Pirskahteleva valkku, roseekuohari-limppa, kuohari-appelsiinimehu ja vichy.

Seuraava palautusdrinksu oli sekoitus luomukaupan granaattiomena-seljankukka-limodania ja kuivaa italialaista rosé-kuoharia. Tämä mukavan marjainen ja hedelmäinen sekoitus oli juuri sopivan raikas ja kevyt sammuttaakseen juoksusta tulleen janon ja limonadin sokereista ei tässä tilanteessa ollut lainkaan haittaa. Sinänsä aika yksinkertaisen kuoharin mansikat ja vadelmat toimivat punainen luomulimpparin kanssa hienosti yhteen.

Kolmas vaihtoehtoinen palautusjuoma oli aamiaisklassikko mimosa, eli sekoitus kuohuviiniä ja appelsiinituoremehua. Noin 1:1 sekoitussuhteella appelsiinimehu teki tästä juomasta raskaan makuisen lenkkijuomaksi. Lisäämällä kuoharin määrää (ja ehkä vichyä), voisi tästäkin saada oivan pikku janonsammuttajan.


Lenksan jälkeen tarvitaan hiilihydraattia. Runsas paella on mainio kokonaisuus.


Palautusjuomien jälkeen kävimme kiinni Jannen taikomaan paellaan, joka vei muistot about vuoden takaiselle Katalonian reissulle. Paellan kylkeen ilmestyi puolisokkona kolme valkkaria, jotka Janne siis tiesi, mutta Jens veteli sokkona.

Viinit sopivat mausteiselle ruoalle mahtavasti! Koko kolmikko oli skaalan kuivemmasta päästä, mikä on kova sana myös rapuruokien kanssa. Jens oli sokkona aivan yhtä ulalla kuin aina ennenkin, arvaten lähes kaikki viinit väärin.


Merelliselle paellalle sopii monet samat viinit kuin ravuille.


Aterian päätteeksi viineistä valittiin suosikit ja pullot kaivettiin nähtäville. Jensin suosikki oli Friulano-rypäleestä tehty italialainen Livon Collio Friulano, joka hurmasi mahtavalla tuoksullaan. Viini ei ollut aivan suoraviivainen, mikä juuri teki siitä porukan mielenkiintoisimman. Viinistä löytyvät hedelmät sekoittuivat yrttisyyteen ja kukkaiseen fiilikseen. Jannelle tämä arvoituksellista hedelmäisyyttä sisältävä rustiikkiarominen viini ei noussut suosikiksi.

Muut viinit olivat ranskalainen Loiren Sauvignon Blanc Pascal Jolivetin Pouilly-Fumé (linkki vie viiniin, joka vastaa nauttimaamme laivalta hankittua viiniä) ja Saksan rieslingien Volkswagen Devil's Rock Riesling. Molemmat upposivat niin merenelävien seurana, kuin sellaisenaankin. Devil's Rock toimi ehkä paremmin paellan ruokaisuuden kanssa. Pouilly-Fumén tyylikkään hennompi fiilis aromimaailmassa, mutta kelpo hapokkuus pelaisi hienostuneen rapuillan pöydässä. Perusvalikoimasta löytyy myös hieno Pouilly-Fumé La Forge, jolla pääsee yhtä lailla fiilikseen.



>

Kuvat: Viinikartta ja Alko

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti