maanantai 12. marraskuuta 2012

Hintapolitiikasta

Yksi tämän blogin kantavista teemoista liittyy viinin hintaan ja juoman hinta-laatusuhteeseen, joten lienee paikallaan avata tätä teemaa hieman lisää.

Hinta on kiistatta yksi viinin laatumielikuvaan voimakkaimmin vaikuttavista tekijöistä. Syitä tähän on varmasti monia, mutta on vaikea olla ajattelematta, että varsinkin Suomessa, missä omaa viinituotantoa ja -kulttuuria ei ole ollut, on viini pitkään nähty luksustuotteena, jonka korkea hinta koetaan myös korkean laadun takeena. Lisätään mukaan vielä viinitalojen markkinointikoneistot ja ihmisen oma turhamaisuus, hämmennetään muutamalla viiniblogilla ja soppa on valmis.

Testasin hintamielikuvan vaikutusta käyttäen vaimoani julmasti koekaniinina. Tarjosin hänelle lasillisen puolikkaalla tähdellä palkitsemaani viininkuvatusta ja kerroin sen olevan erikoisviini, jolla on melko suuri hintalappu.
Testin tulokset eivät välttämättä ole tieteellisesti päteviä, sillä vaimo on saattanut oppia tunnistamaan kun päästelen palturia, mutta rouva ei liiemmin irvistellyt maisteltuaan litkua. Mielipidettä tentattuani hän kritisoi samoja epäkohtia kuin minä, mutta samanlainen täystyrmäys jäi väliin. Seuraavaksi taidan tarjota jotain kehuttua viiniä ja väittää sitä halvaksi. Menetelmän kutsuminen kaksoissokkotutkimukseksi loukkaa kaikkia tieteen tekijöitä niin syvästi, että jätän sen houkutuksesta huolimatta tekemättä.

Viinin laatu on kuitenkin kiistatta jossain suhteessa sen hintaan. Vaikka saisit yht'äkkiä käsiisi laatuviinitarhan täynnä täydellisiä rypäleitä, maksaa niiden muuttaminen viiniksi aina jotain. Ottaen huomioon, että ilmaiset viinipalstat ovat melko vähissä, voidaan raaka-aineiden vaikuttavan viinin lopulliseen hintaan. Raaka-aineiden ja kiinteiden kulujen lisäksi hintaa nostavat viinikellarissa tapahtuvat taikatemput, viinin varastointi, kuljetus jne. Moni saa palkkansa viinipullon hinnasta, eikä siinä ole mitään kritisoitavaa. Villeimmissä haaveissani tahtoisin itsekin kuulua siihen porukkaan.

Mikä suomalaista kuluttajaa viinin hinnassa pitäisi riipiä, on Alkon ja valtion vaikutus. Viinipiru-Koskelon tuoreen kirjan mukaan jo verot ja Alkon pakolliset maksut ovat yhteensä 5,45 euroa. Tämä on melko uskomaton siivu tämän blogin aihepiirin viinien hinnasta! Jätetään monopolin kritisoiminen tässä kohtaa vielä Viinipirun harteille, sillä vanha vihtahousu tekee sen niin pirun hyvin, mutta nostetaan esiin vielä yksi Alkon aiheuttama epäkohta. Päästäkseen Alkon listoille pitää tuottajan luukuttaa Suomeen tuhoton määrä viiniä, mikä tarkoittaa melkoista tehotuotantoa.

Alle 7 euron hintaluokassa putelista jää käteen korkeintaan 1,55 euroa, jotka jaetaan tuottajan, maahantuojan ja muiden kynnellekykenevien kesken. Tämän laskutoimituksen jälkeen ei liene epäselvää, miksi kerroimme Esittely-sivulla odotuksiemme olevan melko vähäiset halpisviinien suhteen.

Täytyy kuitenkin muistaa, että tehotuotanto mahdollistaa viinin tuottamisen edullisesti ja tasalaatuisesti. Lisäksi näyttäisi siltä, että juuri tällaisille tuotteille on kysyntää Suomen markkinoilla. Esimerkiksi Alkon myydyimpien punkkujen listalla keikkuu paljon näitä 7 euron hujakoilta olevia viinejä.

Monopolista voi olla monta mieltä, mutta hopeareunuksena nähtäköön se, että A-markettien yhtenäinen hinnoittelu luo blogillemme hyvän pohjan ja lukijoiden tulisi teoriassa voida hakea omat vertailukappaleensa vaivattomasti lähimmästä Alkosta.

Suurin epäkohta taitaa lopulta olla se, että monopolin hintapolitiikka vaikuttaa edullisimpien viinien kokonaishintaan suunnattomasti. Näitä viinejä tuotetaan joka tapauksessa, joten vapailla markkinoilla nykyisin seitsemän euron hintaiset viinit olisivat huomattavasti halvempia ja blogin aihepiiriin, eli alle 7e hintaisiin viineihin, kuuluisi huomattavasti nykyistä monipuolisempia viinejä.

Pariisilaisen supermarketin antimet maistuivat hammasmukista vallan mainiosti.

Torres Viña Sol Lanzarotella 4,95 euroa, Alkossa 8,90 euroa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti